keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Amatööriputkimieskööri goes west!

En oikein osaa päättää, olenko täpinöissäni vai peloissani: Löysin nimittäin vuokratilan Selkosen kunnan alueelta, ihan siitä Sombreron, Köngäksen ja Selkosen kuntien rajalta, ja olen ensi keskiviikkona lähdössä jo kirjoittelemaan vuokrasopimusta siitä. Tämä tarkoittanee sitä, että toukokuussa minun pitäisi siis ihan oikeasti pakata kimpsuni, kampsuni ja elukat ja kaikki ja vaihtaa maisemaa. Jos raha-asiani eivät olisi niin kammottavassa jamassa, niin olisin varmasti pelkästään täpinöissäni. Uusi tila isoine ulkorakennuksineen ja kauppaan kuuluvine tallikissoineen päivineen  on aivan ihana, ja suurimpiin kaupunkeihin on vain reilun tunnin ajomatka. Enkä minä sinne nyt ihan vieraitten ihmisten keskellekään ole muuttamassa, rakas lapsuudenystäväni asuu nimittäin 13-kilometrin päässä, ja olenhan rampannut Parussa ja sillä seutuvilla töissä jo useamman vuoden ajan. Ainoa asia mikä saa minut välillä lamaantumaan kauhusta, on melko pahasti retuperällä oleva torpan ja tilusten rahapolitiikka: Vaikka olenkin tehnyt Tuppukylän kotihoidossa nyt ihan ympäripyöreästi töitä ja työskentelin koko joulukuun ajan kahdessa työpaikassa yhtäaikaa, rahat eivät vain tahdo riittää. Minun pitäisi varmaankin myydä jotain pois kun vain keksisin mitä myytävää minulla muka olisi. Mutta selvitty on, ja pitää vain toivoa, että saan heti työtä kun lasken jalkani uudelle maankamaralle Selkosessa, saatuani ensin kotihoidot pyöriteltyä kunnialla 7.5 asti kestävän sopimukseni loppuun Tuppukylässä! Täytyy myöntää, että melkoista riskin ottoa tämä elämä on, mutta mietitään sitä persiilleen menemistä sitten kun se elämä oikeasti menee persiilleen: Nyt edes yritän tehdä asioille jotain. Tähän vanhaan torppaan ja tiluksille asettuu asumaan siis nuorempi poikaani Elias, jolle jää Moona-koira ja kanit Aaro ja Pate lemmikin virkaa toimittamaan. Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu, uskokaa tai älkää: Pakkohan sieltä on töitä löytyä, jos kerran olen työllistynyt jo Tuppukylässäkin näin hyvin!

Töistä puheenollen, minun on nyt kyllä pakko lähteä hitsaamaan kaasulla muutamia putkia ennen kuin käyn joku päivä suorittamassa ne luokat naapuripitäjässä, Ryöstössä. Siinä on nimittäin sen verran kallista paperia, että ei oikein viitsi käydä huteja hitsailemassa. Hitsatessani voin yrittää samalla miettiä mitä myisin pilkkahintaan ja kuka sen haluaisi ostaa. Hmmm. Laitan loppuun muutamia kuvia viime aikojen tapahtumista torpassa ja tiluksilla:








-Amatööriputkimies-

torstai 19. tammikuuta 2017

Liian jonkinmoinen siihen johonkin

Olen oikeastaan aika hirvittävän väsynyt, mutta en anna sen häiritä: Kevät tekee tuloaan ja asiat korjaantuvat pikkuhiljalleen kun vain malttaa odottaa, eikä anna ajoittaisten vastoinkäymisten ja pelon nakertaa pikkuhiljaa kasvavaa odotusta ja riemua tulevasta isosta muutoksesta. Vaikka seurusteluhaaveeni tyssäsivät tälläkin kertaa siihen etten ollut taaskaan riittävän jotain, jotain ollakseni tarpeeksi jonkinsorttinen johonkin, johonkin, jota en oikein itsekään taida hahmottaa ja tajuta että mihin, enkä edes halua kun se satuttaa jo menneisyytenikin nimissä ihan liikaa, niin olen sitten siihenkin ihan tyytyväinen, joskin melko syvästi suruissani. Jos ei ihminen riitä, niin ei riitä ja se siitä sitten, joskohan minä nyt jo ymmärtäisin olla edes yrittämättä: Luulen, että minun on kuitenkin helpompi vaihtaa murrealuetta ihan keskenäni elukoitteni ja sademetsämäisesti rehottavien kasvieni seurassa, miehistä voi olla melkoisesti vaivaa ja harmia jos niikseen tulee. Varsinkin sellaisista miehistä, mille olen jo alkujaan liian riittämätön. Lopetin siis itsesäälissä rypemisen, ja keitin itselleni naapurin akan hunajalla maustettua teetä erinäisistä yrteistä, joita olin aiempina vuosina kerännyt talteen juuri tällaisten tilanteiden varalle, ja päätin parantua.

Saan vapaata 6-10.2, jona aikana minulla on melkoisesti touhua: Minun on pakko käydä istumassa tulityö- ja työturvakorttikurssit naapuripitäjässä, Ryöstössä, ja näiden kurssien välipäivinä häippäisen  Pamkeleen ja Parun seuduille katsomaan vuokratiloja, joita minulle on tarjottu. Ihmiset ovat olleet viime aikoina ihmeen kilttejä ja avuliaita minulle ympäri Suomen, vaikkei edes tunnetakaan ennestään! Maailmassa on todella paljon hyvää ja kaunista, jos vain uskaltaa joskus kurkistaa sen oman elinpiirinsä ulkopuolellekin ennakkoluulottomasti, eikä vain käperry siihen omaan pesäänsä murehtimaan kaikkea mitä voi tapahtua jos ei olekaan riittävän jotain, jotain johonkin, johonkin mitä ei itsekään osaa määritellä tahi ymmärtää. Ja koska päätin siis tänään lopettaa itsesäälissä rypemisen niin aloin jo iloitsemaan esimerkiksi sitäkin, että vanha kunnon ystäväni ransetti elää taas ja oikein hyrisee tyytyväisyyttään parannuttuaan viime syksyisestä vesipumppukohtauksestaan ja sitä että Jyrsimö oy:n pikkupuput ovat terveitä, ihmisrakkaita ja suloisia. Niiden sukupuoletkin ovat selvinneet jo lopullisesti: Niissä on kolme poikaa ja kolme tyttöä, ihan niinkuin tasa-arvon vuoksi kuuluukin olla. Tällä hetkellä kotia etsii enää valkonenäinen Aaro-poika...


..... mahdollisesti sisarensa Aliinan kanssa, mikäli maltan siitä Aliinasta nimittäin luopua. Ainakin Aliinan kaksoissisar, valkotassuinen Aliisa jäänee näillä näkymin kotiin...

....Harmaan Amalian kanssa...
Paitsi että minulla on siis nyt pupuja ihan yllin kyllin, niin kuttulassakin tapahtui pikkuinen muutos aikaisempaan Baso-pukin lähdettyä kotiinsa ja tilalle tulleiden harmaan ja hämmästyttävällä tavalla edesmenneeltä Pippurikutultani näyttävän Lotan....


...ja erehdyttävästi isänsä Bason näköisen, valkoisen Siirin....

 tultua tiluksille. Tytöt ovat syntyneet viime keväänä, ja niistä epäilemättä tulee hienoja lypsykuttuja tiluksilleni sitten aikanaan kun ne kasvavat isoiksi. Ystävällinen Estelli-kuttu...

 ...on ottanut ne oikein mukavasti vastaan, vaikka muistaakin aina aika-ajoin muistuttaa, että kuka on nyt tilusten vanhin ja viisain emäntä.



Niin että tämmöistä tänne tällä kertaa. Jos ette pane pahaksenne, niin minun on nyt pikaisesti alettava touhuamaan kun sähköt kerran palasivat: Täällä on ollut melkoinen myräkkä tänään, eikä sille taida loppua ollakkaan. Laitan loppuun vielä kuvia vuoden 2017 alkutaipaleesta: Jospas se elämä siitä taas iloksi muuttuu.


















-Amatööriputkimies-

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Keskivaikea Amatööriputkimiesallergia

Kerkesin jo kirjoittaa pitkät pätkät sarkastisella sivuvivahteella tekstiä eräästä mystisestä kirjainyhdistelmästä, mutta tallensin sen luonnoksena ja julkaisen sitten myöhemmin jos tuntuu siltä etten kykene hoitamaan kärhämiäni suusanallisesti.

Sen sijaan kirjoitan lyhyehkön tilannetiedotteen: Olen nimittäin tässä kuussa tehnyt vapaapäivinäni töitä Tuppukylän kotihoidossa, johon ilokseni saan siirtyä kokopäiväiseksi heti vuoden alussa. Tai oikeastaan minulla on nyt tämän viikon kaksi työsopimusta päällekäin voimassa, joten vapaita hetkiä ei paljon minulle jää, vaikka olen painanut tukka putkella koko loppuvuoden. Kuntayhtymän leipiin en aio näillä näkymin tässä elämässä palata, vaikka sinne jääkin koko liuta rakkaita asiakkaita joita jään kaipaamaan. Vaikka tulossa onkin hyvä tili, ja Finnvera antoi minulle vuoden lisää maksuaikaa lainoihin, niin silti minua huolettaa melkoisesti: Ensi keväänä pitäisi olla jokin paikka löytynyt sieltä suurten kaupunkien liepeiltä, ja työmaatkin sovittuna alkamaan heti kun sinne kamaralle jalkani lasken. Tämä kaikki pitäisi järjestää siinä samalla, kun teen töitä miltei vuorotta Tuppukylässä. En oikein itsekään taida tietää, miten se järjestyy, tai pystyykö niin edes tekemään rikkomatta jotain oleellisia luonnonlakeja, ajan kuluminen ja välimatkan pituus mainittakoon nyt helppoina esimerkkeinä. Ettehän unohda, että etsin vieläkin pientilaa vuokralle, ja lähden tammi-hemikuun vaihteessa vuokratilaturneelle niitä katselemaan ja tulevaisuuttani suunnittelemaan:

PIENTILA VUOKRALLE???

Muutamia ihan lupaavia tiloja minulle jo onkin tarjottu, mutta lisää ehdotuksia otetaan vastaan. Ja mikäli sinulla ei muuten ole tarjota tilaa, niin voit ostaa minulta kanin: Mintulle ja Petterille nimittäin syntyi kuusi potraa poikasta 8.12, ja niitä voi nytten alkaa jo varaamaan. Yhden harmaan tytön jätän itselleni ja yksi valkoinen poika on jo alustavasti varattu. Niiden luovutus muuten sattuu samalle aikajaksolle, kuin olen suunnitellut lähteväni vuokratiloja katsomaan, joten voin tuoda niitä pidempäänkin matkaan mukanani. Tässä linkki sinnekin ilmoitukseen:

RISTEYTYSKANIN POIKASIA!!

Ja tässä vielä Facebookissa julkaisemani video pupusista ja niiden pompiloinnista, eivätkö ne olekin sydäntäsärkevän suloisia:

PUPUPOMPPILOINTIA!!!

Tänään käytin viimeiset rahani ja ainokaisen vapaapäiväni hakemalla naapuripitäjästä kaksi marsua, Nekun ja Tuiskun....



 ....Alan nimittäin kasvattaa niitäkin, vaikka joku kuntayhtymän valopäätäti oli sanonut meillä olevan sottaista kun oli nähnyt kuvan Jyrsimö Oy:n toimitiloista, ja oli ihan oikeassa. Täällä siis ihan oikeasti on ihan helevetikseen sotkuista, kun kanit ja muut elikot ovat vapaana huoneistossa sotkemassa. Se, että kärsivätkö ne elukat niin paljon siitä sottaisuudesta, että minun vaadittiin palauttamaan lihakanin mitoissa jylläävä Ville-raukka pieneen häkkiin vaille mahdollisuutta liikkua ja sotkea vapaasti, voidaan olla hyvinkin montaa eri mieltä. Ehkä minun todellisuudessani siitä sotkusta kärsii enemmän ihmiset kuin elukat, eikä aina edes kaikki ihmisetkään, itseni mukaan lukien. Mutta laitan tähän loppuun lisää kuvia maksimoidakseni kuntayhtymän tätien psyykkisen pahoinvoinnin: Olkaa hyvä ja oksentakaa, ensimmäisessä kuvassa esiintyy nimittäin pärstä, joka aiheuttaa varmasti allergiareaktion kenessä hyvänsä häkkieläintenystävässä:




...Tähän väliin on muuten pakko uskoutua teille sen verran, että minulle on käynyt niin typerästi, että olen no jos en rakastunut niin ainakin voimakkaasti ihastunut. Onneksi se oletettavasti menee ohi, kun työnnän pääni piiloon Moonan kaivamaan kuoppaan pihallani päästellen tööt-tööt-tööt-varoitusääniä ja pieraisen. Ei sillä, että se tunne minusta sillä konstilla katoaisi mihinkään, mutta on oletettavaa, että se onneton sulhasehdokas ei tahdo olla missään tekemisissä niin omituisesti käyttäytyvän morsianehdokkaan kanssa ja lähtee karkuun. Ja sitten on taas kaikki hyvin ja sopivasti sekaisin Amatööriputkimiehen todellisuudessa. Tässä kuvia pupusista....





....ja Monni-kissasta tyhmässä tilanteessa...


...ja minusta aukaistuani vuotavan vessanpytyn ja huomattuani etten mahda sille mitään että uimuriventtiili ei mene kiinni...



Hevosista en viitsi edes laittaa kuvaa koska ne eivät ansaitse julkisuutta kiusattuaan minua karkaamalla eilen kun minun piti lähteä iltavuoroon. Onneksi Herra Tohtori kuuli raivoamiseni keskeltä sanat makkaraksi ja meetvurstia, ja tuli uudestaan aidoista läpi ja johdatti ihan jo kilteiksi muuttuneet Dyydsönit takaisin aitaukseen. Nyt muuten on taas aitauksessakin sähköt, sattuneista syistä... Mutta taas tuli todistettua että kyllä hevonenkin osaa nauraa paskaisesti. Ja jos ette usko, niin tulkaa joskus katsomaan kun ne koettelevat hermojani seuraavan kerran jollain typerällä tempulla.

Eipä tässä sen kummempia tällä kertaa.

-Amatööriputkimies-

perjantai 25. marraskuuta 2016

Hyvästi Tuppukylä!!!!

Raskas viikko. Minulla ei oikein ole nyt mennyt kovinkaan hyvin, ja olen ollut pääsääntöisesti väsynyt ja turhautunut: Vaikka miten tekisin töitä, niin huomaan ettei hoitajan palkka yksinkertaisesti vain riitä yrityslainoihin omien lainojeni lisäksi pitkällä tähtäimellä, varsinkaan kun verokarhu katsoo minun rikastuvan liikaa, ja nappaa tilistäni mielestäni kohtuuttoman suuren osan, kun ottaa huomioon, ettei minulla oikeastaan yrittäjänä ole paljon muuta keinoa niistä verovaroista nauttia, kuin sairastumalla vakavasti. Nythän voin sentään jäädä sairaslomalle, kun minulla on työsuhde kuntayhtymän kanssa solmittuna vuoden loppuun asti. Sen jälkeen en oikein tiedä, mitä tapahtuu, vaikka kyllä minulle aina on töitä löytynyt, kiitos niiden ihanien ihmisten, jotka minua Tuppukylän työttömyysprosenteista huolimatta aina töihin soittelevat, kun valitan jatkuvasti kiristyvää ahdinkoani.

Koska rahatilanteeni ei ilmeisesti ollut vielä riittävän tiukilla, eikä mielialani miinuksella, niin lähtiessäni tiistaina työputken viimeiseen aamuvuoroon, päätti vesipumppu lopettaa maallisen vaelluksensa kaivossa, ja olen nyt kahden vapaapäiväni ratoksi ostanut uuden pumpun ja asentanut sen Eliaksen ja naapurista lainatun sähkömiehen kanssa kaivoon vanhan tilalle. Eipä tullut ihan halvaksi sekään, mutta toisaalta kun kolmen vedettömän päivän jälkeen pääsin pesemään käteni juoksevan veden alla ja kannettuani hevosille juoma-astiaan kuumaa vettä lämmikkeeksi lämpöiseen suihkuun, niin tajusin, kuinka elämässä lopulta on ihan ihaniakin asioita olemassa, niitä ei vain tahdo aina arjen ahdistuksen keskellä huomata. Tai oikeastaan se ahdistus ja itkeskely helpotti monta tuntia ennen sitä suihkua, saatuani siinä räntäsateessa kaivon vieressä kontillani ähistessä ihan yhtäkkisen oivalluksen: Minä en vaan voi enää jäädä Tuppukylään, mikäli haluan välttää sen vakavan sairastumisen ja sitä kautta maksamiini verovaroihin käsiksi pääsemisen!

Heti tämän oivalluksen saatuani, marssin takaisin sisälle, ja laadin ilmoituksen, jossa etsin isompien kaupunkien tuntumasta maalta tyhjillään olevaa pientilaa vuokralle, jossa mahtuisimme elikoitten kanssa asustamaan ja elämään. Katsokaa vaikka, ja mielellään jakakaa ilmoitusta mahdollisimman laajasti:

HALUTAAN VUOKRATA PIENTILA!

Nyt kun asiaa ajattelee, niin idea alkaa tuntumaan aina vain paremmalta: Vaikka joudunkin jättämään taakseni rakkaiden elinikäisten ystävieni tuen ja turvan, niin jätän samalla taakseni kaikki ne inhottavat menneisyyteen liittyvät kytkökset ja Tuppukylässä ilmeisesti vuosisatoja jatkuneen sukusiitoksen aiheuttaman kateuden ja kaiken luovuuden ja uuden yrittämisen lyttäävän mielialan. Vaikka tiedänkin, että osataan sitä muuallakin kyräillä, niin uskon kyllä että löydän uudesta elämästäni myös vastapainoksi niitä ihania ihmisiä, jotka ovat minua valmiita tukemaan hädän hetkellä, jos vain itse muistan tehdä sen saman niille aina tarpeen tullen. Ja ennenkaikkea niitä töitä, töitä, töitä yritykselle! Heti kun olin tämän päätökseni tehnyt, ja Elias lupasi harkita torpan ja tilusten vuokraamista lähdettyäni, mieleni kirkastui siinä määrin, etten jaksanut enää itkeskellä kallista pumppuremonttia, vaan aloin suunnitella tulevaisuutta, ja firman töitä ensi kesänä: Nyt minulla on jotain suunnitelmia kerrottavana jopa Finverallekin, joka on sitä mieltä, ettei tahdo tukea yrittäjää, joka ei tee yrityksen töitä. Asiat järjestyy, jos vain tahtoa löytyy! Niin ja se vuokratila, tietenkin.....

Laitan tähän loppuun vielä eräitä kuvia viime viikoilta, vaikken niitä ole pahemmin ehtinyt ottaakkaan:


 Kanaset olivat niin innoissaan jänisten juomapulloista, että joivat ne alkuun tyhjiksi monta kertaa päivässä...Uutuudenviehätystä kai niilläkin
Ja uutta kanalassa on myös seuraavassa kuvassa Rosamantan testaama ruokintapöytä, jotta kanalan kaniniinit eivät söisi itseään kipeäksi kanojen ruoista.
 Ville oli kyllästynyt yksinäisyyteensä, ja oli nostanut työvuoroni aikana oven pois saranoiltaan ja hengaili morsiuspari Petteri<3Mintun kanssa sulassa sovussa. Minttu on muuten nyt eristetty Petteristä ja lapsia voitaneen odottaa 5.12 alkaen tulevaksi.
 Moona oli muuten mukanani lähikoirajana kuntayhtymän palveluksessa, kun tein viimeksi tuplavuoron: Pakko myöntää että se kyllä voisi harkita lähikoirajan ammattia ihan vakituiseen, sen verran paljon siitä siellä tykättiin!


 Ja Moonan ollessa poissa torpan ja tilusten myyräkoiran toimesta, oli kontiainen käynyt tekemässä pari kukkapenkkiä pihaan.
 Eilinen "voi sitä riemun päivää", kun vettä alkoi vihdoin tulla raanasta sisälle asti!!!!!
 Ja tässä vanha ystäväni, Herra Lämminvesivaraaja, joka lähti käyntiin tapansa mukaan hienosti vesikatkon jälkeen, niinkuin se on tehnyt tähänkin asti vuosikymmenestä toiseen! Jos olisi laillista mennä naimisiin lämminvesivaraajan kanssa, niin ihan varmasti tekisin sen hetkeäkään epäröimättä!


Tässäpä kaikki tällä kertaa, toivottakaa minulle onnea uuden torpan ja tilusten löytymisessä! Me tahdotaan nyt aloittaa ihan puhtaalta pöydältä elikoitten kanssa!

-Amatööriputkimies-

P.S Niin ja jos sinulta sattuu sellainen rapistuva tila löytymään, mikä vaatisi kunnostusta ja huolenpitoa, niin soittele: 045-8628594